lauantai 1. maaliskuuta 2008

Miten voi aika mennä niin nopsaan...?

Helmikuu on mennyt jotain pikajuoksua yhdestä ylimääräisestä päivästä huolimatta ja vaikka itse olin heiluttavinani puikkoja pikavauhtia, ei valmista juuri tullut. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen se iso ja paksua lankaa syövä työ jäi tekemättä. Valmiiksi olen ennen tätä kirjoitusta ilmoittanut vain vaaka-tilkkuja.

Tänään - tai siis eilen, nyt ollaan jo yli puolen yön - huiskin melkein viimeiseen asti ja sain valmiiksi mohairlangasta Kiri-huivin. Tosi fiksu hamsterityövalinta! Mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Täytyy vielä pingottaa. Samoin peruskaulaliina valmistui. 1 oikein kiertäen, 1 nurin. Toistetaan ziljoona kertaa. Se sitten eteni telkkua katsoessakin.

Kulutusta sain siis sentään vielä himpun kasvatettua. Kiri vei mohairia 170 grammaa ja peruskaulaliina Highlandia 180 grammaa, eli 350 grammaa lisää saldoa. Kuvia otan, jos sää sallii ja pihatyöt antavat huomenna periksi.

Lopputulos. Kulutukseen en ole tyytyväinen, mutta sentään jotain kului, enkä ainakaan ostanut lisää lankaa! Aivan mielettömän upeaa on ollut seurata, mitä muut saavat aikaan ja miten paljon lankaa kuluu. Kokonaisuutena siis taas kerran mahtavaa. Kiitos Kristelille taas homman kokoamisesta ja kaikille apuemännille myös! Ei varmasti ole helppoa pysyä kirjanpidossa ajan tasalla, mutta antoisaa uskon olevan...

Miten on, jatkuuko peli taas pudotuspelinä? Jaksavatko emäntä ja apuemännät?

Ei kommentteja: