Eli neuletakki Novitan syksy 2006 -lehdestä samalla langalla, eri palmikolla. Painoa villatakille ennen vetoketjua tuli 650 grammaa. Palmikko on Viikinkineuleet-kirjasta (in English), joku Eight knot tai jotain sinne päin. Toisessa etukappaleessa oikealle kallistuva, toisessa vasemmalle. Edelleen olen kuumeessa ja en jaksa lähteä penkomaan. Pahoittelen. Tästä kuvasta näkee siivun palmikosta:
Tässä taas tarpeelliseksi osoittautunutta esineistöä. Kuumemittarin jätin pois kuvasta. :)
Joitakin huomioita neuletakista. Ensin niitä, joissa koin epäonnistumista tai muuta ahdistusta.
- Lue ohje ajatuksella läpi. Käytännössä siis tarkista, jatkuuko joustinneule katkeamatta sivusaumoissa. Ei jatku. Älä käy säätämään, vaan anna sen epäjatkuvuuden olla siellä sivusaumassa. Näin saat olkasaumat täsmäämään. Tätä kun en hoksannut noudattaa, niin olkasaumat on mitä on.
- Edelliseen liittyen hupun joustin ei täsmää... Tätä voi onneksi kiertää lisäämällä ylimääräisiä silmukoita.
- Hihojen lisäykset. Mieti valmiiksi, mitä tarkoittaa, että jatketaan joustinta myös lisätyillä silmukoilla. Tässä olisi hiha ollut jo valmis, jos ei olisi kolmeen kertaan purkanut...
- Huppua kannattaa kaventaa yläreunassa keskellä, jos ei halua hiippa-huppua.
- Osta vetoketju vasta sitten, kun tiedät millilleen tarvittavan pituuden. Ei siitä sen enempää. Muistetaan tuo Leatherman tuolla edellisessä kuvassa.
- Jos on hitunenkin kuumetta ja elämän ensimmäinen vetoketjun kiinnitys neuleeseen, jätä myöhempään. Näin ollen saatat ymmärtää, mihin ne ompelulangan solmut kannattaa jemmata ja pistoistakin tullee siistimpiä.
Onnistumisia.
- Kiva väri, lämmin takki.
- Opin uutta; vetoketju ja huppu.
- Hihojen pidennys onnistui kivasti. Alimittaiset hihat olisi ottaneet päähän. Nää on kivat.
- Palmikon vaihto oman mielen mukaiseksi. :)
- Hupun hiippaisuuden saa hitusen pehmennettyä. Ei nätisti, jos kurkkaa hupun sisään, mutta kuitenkin.
- Kaikesta huolimatta vetoketju on ihan jees, jos sen pitää kiinni ts. ei näytä, miltä se näyttää sisälle päin.
Tässä vielä Urpo Urpiainen. Noin kuukausi sitten olin varma, että raukka on kuollut noin 25 asteen pakkasessa. Kahdesti. Menin jo arkun (keksipaketin pahvikotelo) kanssa korjaamaan raukan jäännöksiä aamulla, mutta Urpo nousi siivilleen. Tämä kuva on eiliseltä. Elämänhalu on kova.
3 kommenttia:
miten sää saat urpo urpiaasesta aina noin mahtavia kuvia?
Urpo taitaakin olla Ursula...
No, Urpo on niitä harvoja, jotka pysyy paikallaan. Sillä on oikeasti joku ongelma, kun se välillä (niinkuin kuukausi sitten) makasi tuntikausia täysin liikkumatta maassa. Ilmeisesti nukkui. Pelottaa vain, kun joku naapuri pitää kissaa irrallaan ja se on käynyt meidän pihalla monesti... Tassunjälkiä kaikkialla. Eli jos Urpo ei kuole kylmään, niin kissa korjaa sen talteen. Raukka. Nyt en enää niinkään huolestu kylmästä ja siitä, ettei Urpo liiku päiväsaikaan. Yöt pelottaa.
Mulla on siis keittiön ikkunasta suora näköyhteys lintulaudalle. Kaukoputki seisoo asemissa ja digikameralla kaukoputken läpi napsin kuvia. Monia ja taas monia. Joku onnistuu edes sen verran, että erottuu, että se on Urpo. Nuo liikkuvammat kaverit on aika vaikeita; talitiaiset, viherpeipot, muut urpiaiset...
laskettu saldoon
Lähetä kommentti